Hiljan ja Vihtorin jälkeläisten tapaaminen



Sukulaistapaaminen 
Hiljan ja Vihtorin jälkeläisten tapaaminen toteutuu Suodenniemellä sunnuntaina 24.7.2022. Alla tilaisuuden kutsu ja ohjelma,


Tapahtumapaikat

Ilmoittautuminen ja maksut

Sukulaistapaamisesta

Sukulaistapaaminen toteutui suunnitellulla tavalla. Tapahtumaan osallistui noin 60 henkeä ennakkoilmoittautumisten mukaisesti;  Ahorannan Pentin poika Raimo ja Jaana,  Railin poika Timo ja Tuula,  Aaron tytär Eija ja Tomi,  Aaron poika Kimmon ryhmä (3),  Aaron poika Pertin ryhmä (5),        Maunon tytär Aila ja tytöt (3), Heikin poika Tomin tytöt (2), Kyllikin tytär Tuulikin ryhmä (7),          Taunon poika Jaakko ja Katariina,  Jaakon tytär Maria ja Sofia,   Jaakon poka Veli-Matti ja Maria,          Taunon poika Jukka ja Seija, Jukan poika Ville, Jukan poika Teemu, Jukan poika Tuomas ja pojat (1+2), Jukan poika Jussin perhe (2+2), Pasin tytär Meri ja Amanda,  Taunon poika Heikki ja Leena,          Sinikan poika Pasi ja Esko, Olavin poika Juhan perhe (3), Marketan poika Jani ja Toivon poika Simo. (noin 50 aikuista ja 10 lasta).

Säätilaa jännitettiin etukäteen kovasti. Lauantaina satoi, mutta sukulaistapaamispäivänä sää oli paras mahdollinen: aurinkoinen ja sopivan lämmin.

Ilmoittautuminen ja ohjelma


Museon pihassa saatiin kaikessa rauhassa morjestaa toisiamme ja vaihtaa viime hetken kuulumiset. Samalla ilmoittauduttiin, saatiin "sukuhaarasta" kertova nimilappu rintaan ja voitiin tutustua päivän ohjelmaan. Aikaa riitti vielä Vihtori-taatan syntymävuonna (1888) valmistuneeseen museotupaan ja sen näyttelyihin tutustumiseen. Museokäynnin tarkoituksena oli johdattaa päivän tunnelmaan. 






Seurakuntatalolla esittäydyttiin ja syötiin

Lounasravintola Paino oli valmistanut tapaamiseen osallistujille hyvät ruuat. Valoisassa sali oli hyvä ja rauhallinen paikka osallistujien esittäytymiseen. Se tehtiin Hiljan ja Vihtorin lasten ikäjärjestyksessä: ensin esittäytyi Saimin jälkikasvu ja heidän läheisensä, sitten Taunon jne. Sen jälkeen Simo, Jukka, Tuulikki, Pasi ja Eija kertoivat muistojaan mummusta ja taatasta. Jutustelun välillä Asta esitti taitavasti kappaleen Vänner (Ystävät). Tilaisuudessa julkistettiin myös sukukirja. Väki oli tyytyväinen kirjan eteen tehtyyn yhteiseen ponnistukseen, jossa onnistuttiin hyvin. Kiitos meille kaikille siitä!  
















Sukulaiskirjan perustan loi Sinikan tekemä sukuselvitys Vihtori ja Hilja Ahorannan jälkeläisistä. Kirjan julkistaminen 24.7. sukulaistapaamisessa oli "maljan nosto" Sinikalle, jonka kuolemasta oli kulunut tasan kolme vuotta.




Kirjan nimi "On vaan pistelty menemään" sai  ideansa paitsi sukulaisten elämäntyylistä myös Sinikan tekemän sukuselvityksen "alkupisteestä" eli Gustaf Gabrielinpojasta, joka oli räätäli.




Käynti sukulaisten haudoilla






Vanhan Pohjakylän koulun paikalla laulettiin Jo joutui armas aika ja suvi suloinen, kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen. Nyt paikalla on muun muassa Kyllikin ja Jyrkin hauta. Hautakierroksella sukulaisten hautakiville laskettiin ruusu. Muualle haudattuja muistettiin ruusukimpulla.



Jukka kiersi ja kuvasi (muualle kuin Suodenniemelle haudattujen) viimeiset lepopaikat.



Kunniakierros urheilukentällä





Urheilukentällä oli tarkoitus käydä Hiljan ja Vihtorin elämää läpi heidän syntymä kuolemaan asti eli aikajaksoa 1888 - 1971. Esitys kyllä pidettiin, mutta sen sisältö jäi kuulijoille epäselväksi monesta samanaikaisesti häiriötekijästä johtuen. Sen takia kunniakierros on "kuvattu uusintana" Ahorannan suulissa. Näet sen napsauttamalla tätä linkkiä.




Leppoisaa yhdessäoloa Vihtori-taatan tekemässä rintamamiestalossa

Ahorannassa nautittiin yhdessäolosta ja "supernyyttikestien" tarjoilusta. Merja oli lahjoittanut lihatikkuja ja monenlaisia salaatteja, Raimo toi 120 grillimakkaraa, Leena oli pyöräyttänyt 100 munkkia jne. 

Tässä blogissa on kuvia tapahtumasta. Oman hienoutensa niihin toi Jani, joka lennätti droniaan ja kuvasi väkeä ylhäältä.










Osannottajat kiersivät Ahorannan tontilla ja rakennusten sisätiloissa visaisilla rasteilla. 
Niissä heidän piti tunnistaa paikkoja ja tunnistaa vanhoja työkaluja.




Tilaisuuden loppupuolella kirjan tilanneet saivat kirjansa. Hiljan ja Vihtorin elossa olevat lastenlapset saivat sukulaatat kotiensa seinään kiinnitettäväksi. Niiden toivotaan muistuttavan serkusten yhteydenpidon tärkeydestä.









Juhlien jälkeinen aamu


Juhlien jälkeinen aamu oli kaunis ja muistot mukavia.

Tyrvään Sanomat kertoi tapaamisestamme

Kuvia 



















































Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vihtorin ja Hiljan jälkeläiset

Kuva
Meissä on se jokin Meiltä Hiljan ja Vihtorin jälkeläisiltä löytyy sama pätkä dnata . Se vaikuttaa meissä sukupolvesta toiseen. Se selittää muun muassa sen, miksi muutumme vanhetessamme vanhempiemme kaltaisiksi olemukseltamme ja muutenkin. Sukusolun vaikutus on vahvimmillaan isältä ja äidiltä lapsilleen, mutta sen säilyy laimentuneena sukupolvelta toiselle. Kaikkea dna ei selitä. Meitä muokkaa ympäristömme. Ympäristömme on kovasti erilainen kuin Hiljan ja Vihtorin. Meihin vaikuttavat kumppanimme, perheemme, meille tärkeät ihmiset ja se, mitä virikkeitä ja mahdollisuuksia ympäristömme meille antaa. Selvää ympäristön vaikutusta on sekin, että meistä serkuksista Marketta on intohimoinen tapparalainen, Heikki ilvesläinen ja minulla sykkii patasydän. Olemme myös oman onnemme seppiä. Se mitä ratkaisuja ja valintoja teemme, minkä eteen ponnistelemme, on osittain omissa näpeissämme. Vaikka maailma on Hiljan ja Vihtorin ajoista muuttunut, vaurastunut, kaupungistunut, heidän perintö...
Lue lisää

Hiljan ja Vihtorin lapset

Kuva
 Kuvassa  Hiljan ja Vihtorin lapset ovat kokoontuneet isänsä arkun ympärille loppuvuodesta 1971.   T ässä blogikirjoituksessa muistellaan Hiljan ja Vihtorin lapsia.  Liikkeelle lähdetään perheen esikoisesta eli Saimista ja edetään hänestä kuopukseen eli Anjaan asti. Jotta blogi ei toista samaa asiaa liian montaa kertaa, on kunkin H&V:n lapsen elämään yritetty löytää jälkipolvia kiinnostava "näkökulma". Niiden avulla voimme tehdä jonkinlaisen historiamatkan 1900-luvulle. Hiljan ja Vihtorin sekä heidän lastensa elämän vuosisata oli täynnä suuria muutoksia.    Hiljalla ja Vihtorilla oli yhteensä 13 lasta, joista kaksi, ensimmäinen Toivo ja Antti, kuolivat aivan pieninä. Muut elivät seuraavasti: Saimi Maria Vihusaari o.s. Korkiamäki, Ahoranta - Hiljan ja Vihtorin esikoinen Ensimmäiseksi muistellaan perheen esikoista Saimia. Alla olevassa kuvassa on kerrottu hänen elämästään ja sen vaiheista.  Tuulikin muistoja kummitädistään 1950-luvun alun tien...
Lue lisää

Hiljan ja Vihtorin lastenlapset

Kuva
Ahoranta-blogin avulla olen saanut selville mistä olen kotoisin ja missä paikkani on. Koko korona-ajan on päässäni pyörinyt sukuasiat elämäniloa tuoden. Se liittyi vähän kaikkeen tekemiseeni. Syksyllä sain valmiiksi esim. kuvan sukupuutauluni. Serkkujen blogi Tällä blogikirjoitukselle tullaan Hiljan ja Vihtorin lapsista lähemmäs nykypäivää. Sen kohteena olemme me H&V:n lastenlapset . Käytän tässä blogissa meistä nimitystä serkut . Osa meistä syntyi ennen sotia 1930-luvulla, osa sotien aikana ja suurin osa sotien jälkeen. Edustaapa osa serkuista suuria ikäluokkiakin. Nuorimmat serkuista syntyivät 1960-luvun lopussa. Meitä on aikuisikään ehtineitä yhteensä 27. Rajan taakse meistä on jo siirtynyt  yhdeksän.  Osa serkuista pitää yhteyttä toisiinsa, sisarukset tiiviimmin, mutta oletan, että ylipäänsä serkkujen välinen yhteydenpito on vähäistä. Kun setämme ja tätimme kuolivat, me serkut saatoimme tavata hautajaisissa. Siitäkin on aikaa kulunut. Yhtenä blogin tavoitteena tutustua...
Lue lisää