Hiljan ja Vihtorin perhe




Otetaan vauhtia Ahoranta-blogiin Hiljan ja Vihtorin perhekuvasta 


Kuvasta puuttuu esikoinen Saimi (s. 1911), joka oli jo kuvaushetkellä itsekin äiti. Tauno (s. 1912) seisoo korkealla kynnyksellä ja on kuvassa noin 18 vuotias, Jaakko seisoo maassa ja on 15 v, isoin tyttö on Esteri 12 v ja lettipää on Kyllikki 10 v, Taimi 8 v ei ole kuvassa, Toivo 5 v kurkistaa isän ja äidin välistä, Aarne 3 v istuu isän polvella ja Pentti 1 v on äidin sylissä. Perheen nuorimmat eli Mauno (s. 1933) ja Anja (s. 1934) eivät ole vielä syntyneet. Kuva on otettu vuonna 1930.

Mikä Ahoranta-blogi on ja mitä sillä tavoitellaan

Blogi on kaikille avoin internetistä löytyvä tarina ahorantalaisten suvusta. Blogi kokoaa yhteen Hilja-mummon, Vihtori-taatan ja heidän jälkeläistensä vanhoja kuvia ja tarinoita. Kirjoitusten toivotaan vahvistavan ahorantalaisten sukusiteitä.

Sukuselvitys

Siskoni Sinikka kokosi eläissään Vihtori Ahorannan sukuselvityksen. Käytössäni on tulostus,
joka on otettu 25.8.2013. Siinä on kerrottu Vihtorin esi-isistä ja jälkeläisistä se, minkä hän onnistui löytämään. Tämä blogi tarkentaa tehtyä selvitystä.

Vihtorin esi-isät

Sukuselvitys lähtee liikkeelle Gustaf Gabrielinpojasta, joka syntyi Tottijärvellä (Karkku) 7.3.1789. Gustaf oli räätäli ja torppari. Hän oli räätälinä Suodenniemellä ja käytti nimeä Alm. Gustaf ja Greta vihittiin Kankaanpäässä. He olivat torppareita. Gustaf sokeutui vanhana ja Gretakin näki vanhana huonosti. He saivat yhteensä kuusi lasta: Carl, Greta, Josua, Gustava, Eva ja Johan.

Carl Gustaf Gustavinpoika oli myös torppari Kankaanpäässä. Hän oli naimisissa Hedvig Davidintyttären kanssa. Hänkin löysi vaimonsa Ikaalisista kuten isänsäkin. Heille syntyi viisi lasta: Hedvigin kanssa: Malachias, Isak, Severina, Vilhelmiina ja Manasse. Lapsista Isak kuoli kahden, VIlhelmiina vuoden ja Manasse puolen vuoden ikäisinä. Myös Hedvik menehtyi pian Manassen kuoleman jälkeen 1863. Garl meni toisiin naimisiin samana vuonna lavialaisen Serafia Vilhelmiina Erikintyttären kanssa. Heille syntyi kuusi lasta: Maria, Isak, Justiina, Elina, David ja Matilda.

Suomalaisuus alkoi näkyä Malachiaksen nimessä. Hän ei ollut Carlin poika vaan Kallen poika ja sukunimi oli Korkiamäki. Koko nimi oli Malachias Kallenpoika Korkiamäki. Hän oli mäkitupalainen, joka nai lavialaisen Henrika Juhantyttären. He saivat yhteensä seitsemän lasta: Hilma, Frans, Hjalmar, Amanda, Vihtori, Eedi ja Anna. Henrika kuoli 1905. Malachias meni vihille uudestaan neljän vuoden päästä Josefiinan kanssa. Heille syntyi kaksi lasta: Lauri ja Heikki.

Vihtori ja Hilja

Taatamme Vihtori Nikolain sukunimi oli alkujaan Korkiamäki, mutta se muuttui 1915 Ahorannaksi. Vihtori oli kirvesmies. Hän syntyi Kankaanpäässä 1888 ja kuoli Tampereella 1971. Nuorena miehenä Vihtori oli renki, joka löysi elämänkumppanikseen Hilja Efraimintytär Haaviston. Hän oli naimisiin menon hetkellä piika. Vihtori oli avioliittoon astuessaan 22-vuotias. He muuttivat 1925 Kankaanpäästä Jämijärvelle. Heille syntyi 13 lasta: Saimi, Tauno, Jaakko, Toivo, Esteri, Eeva Kyllikki, Taimi, Toivo, Aarne, Pentti, Antti, Mauno ja Anja. Heistä ensimmäinen Toivo kuoli kolmen ja Antti neljän kuukauden ikäisenä.

Hiljan ja Vihtorin viimeinen leposija on Jämijärven hautausmaalla. Samassa haudassa on vauvana kuollut Antti.


Kommentit

Jaakko Ahoranta sanoi…
Toivottavasti blogi saa lukijoita ja kommentoijia.
18. huhtikuuta 2020 klo 9.48
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vihtorin ja Hiljan jälkeläiset

Kuva
Meissä on se jokin Meiltä Hiljan ja Vihtorin jälkeläisiltä löytyy sama pätkä dnata . Se vaikuttaa meissä sukupolvesta toiseen. Se selittää muun muassa sen, miksi muutumme vanhetessamme vanhempiemme kaltaisiksi olemukseltamme ja muutenkin. Sukusolun vaikutus on vahvimmillaan isältä ja äidiltä lapsilleen, mutta sen säilyy laimentuneena sukupolvelta toiselle. Kaikkea dna ei selitä. Meitä muokkaa ympäristömme. Ympäristömme on kovasti erilainen kuin Hiljan ja Vihtorin. Meihin vaikuttavat kumppanimme, perheemme, meille tärkeät ihmiset ja se, mitä virikkeitä ja mahdollisuuksia ympäristömme meille antaa. Selvää ympäristön vaikutusta on sekin, että meistä serkuksista Marketta on intohimoinen tapparalainen, Heikki ilvesläinen ja minulla sykkii patasydän. Olemme myös oman onnemme seppiä. Se mitä ratkaisuja ja valintoja teemme, minkä eteen ponnistelemme, on osittain omissa näpeissämme. Vaikka maailma on Hiljan ja Vihtorin ajoista muuttunut, vaurastunut, kaupungistunut, heidän perintö...
Lue lisää

Hiljan ja Vihtorin lapset

Kuva
 Kuvassa  Hiljan ja Vihtorin lapset ovat kokoontuneet isänsä arkun ympärille loppuvuodesta 1971.   T ässä blogikirjoituksessa muistellaan Hiljan ja Vihtorin lapsia.  Liikkeelle lähdetään perheen esikoisesta eli Saimista ja edetään hänestä kuopukseen eli Anjaan asti. Jotta blogi ei toista samaa asiaa liian montaa kertaa, on kunkin H&V:n lapsen elämään yritetty löytää jälkipolvia kiinnostava "näkökulma". Niiden avulla voimme tehdä jonkinlaisen historiamatkan 1900-luvulle. Hiljan ja Vihtorin sekä heidän lastensa elämän vuosisata oli täynnä suuria muutoksia.    Hiljalla ja Vihtorilla oli yhteensä 13 lasta, joista kaksi, ensimmäinen Toivo ja Antti, kuolivat aivan pieninä. Muut elivät seuraavasti: Saimi Maria Vihusaari o.s. Korkiamäki, Ahoranta - Hiljan ja Vihtorin esikoinen Ensimmäiseksi muistellaan perheen esikoista Saimia. Alla olevassa kuvassa on kerrottu hänen elämästään ja sen vaiheista.  Tuulikin muistoja kummitädistään 1950-luvun alun tien...
Lue lisää

Hiljan ja Vihtorin lastenlapset

Kuva
Ahoranta-blogin avulla olen saanut selville mistä olen kotoisin ja missä paikkani on. Koko korona-ajan on päässäni pyörinyt sukuasiat elämäniloa tuoden. Se liittyi vähän kaikkeen tekemiseeni. Syksyllä sain valmiiksi esim. kuvan sukupuutauluni. Serkkujen blogi Tällä blogikirjoitukselle tullaan Hiljan ja Vihtorin lapsista lähemmäs nykypäivää. Sen kohteena olemme me H&V:n lastenlapset . Käytän tässä blogissa meistä nimitystä serkut . Osa meistä syntyi ennen sotia 1930-luvulla, osa sotien aikana ja suurin osa sotien jälkeen. Edustaapa osa serkuista suuria ikäluokkiakin. Nuorimmat serkuista syntyivät 1960-luvun lopussa. Meitä on aikuisikään ehtineitä yhteensä 27. Rajan taakse meistä on jo siirtynyt  yhdeksän.  Osa serkuista pitää yhteyttä toisiinsa, sisarukset tiiviimmin, mutta oletan, että ylipäänsä serkkujen välinen yhteydenpito on vähäistä. Kun setämme ja tätimme kuolivat, me serkut saatoimme tavata hautajaisissa. Siitäkin on aikaa kulunut. Yhtenä blogin tavoitteena tutustua...
Lue lisää